1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.

3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

9. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

 

11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.

12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

Mutta kuka on tämä Palvelija? Muinaiset kommentaattorimme yksimielisesti totesivat, että asiayhteys puhuu selvästi Jumalan Voidellusta, Messiaasta. Tämän luvun arameankielinen käännös, joka yhdistetään toisen vuosisadan alkupuolella ennen Kristusta eläneeseen Hillelin opetuslapseen, rabbi Jonatan Ben Uzzieliin, alkaa yksinkertaisilla ja arvollisilla sanoilla:

Katso, minun palvelijani Messias menestyy, hän oleva korkea, hän tulee kasvamaan ja olemaan ylen määrin voimallinen: niin kuin Israelin huone katsoi häneen monen päivän ajan, koska heidän kasvonsa olivat synkistyneet kansojen keskellä, ja heidän ihonsa ei enää näyttänyt ihmislasten iholta  -

(Behold my servant Messiah shall prosper; he shall be high, and increase, and be exceeding strong: as the house of Israel looked to him through many days, because their countenance was darkened among the peoples, and their complexion beyond the sons of men. (Targum Jonathan on Isaiah 53, ad Iocum)

Löydämme saman tulkinnan Babylonian Talmudista

Messias—mikä on hänen nimensä?...Rabbit sanovat: pitalinen; rabbin huonekunta sanoo: sairas, niin kuin on sanottu, "Totisesti hän kantoi sairautemme." (Sanhedrin 98b, The Messiah—what is his name?…The Rabbis say, the leprous one; those of the house of Rabbi say, the sick one, as it is said, "Surely he hath borne our sicknesses." )

                                          

Samoin Midrash Rabbah´ssa, Ruutin kirjan 2:14 selityksessä

Hän puhuu kuningas–Messiaasta: "Tule tänne", tule valtaistuimen luo "ja kasta palasi viinietikassa". Tämä viittaa kurituksiin, niin kuin on sanottu "mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden." (He is speaking of the King Messiah:"Come hither" draw near to the throne "and dip thy morsel in the vinegar," this refers to the chastisements, as it is said, "But he was wounded for our transgressions, bruised for our iniquities." )

Samalla tavalla myös myöhemmässä midrash´ssa, Midrash Tanhuma, parasha Toldot, loppuosassa sanotaan:

"Mikä olet sinä suuri vuori?" (Sakarja 4:7). Tämä viittaa kuningas–Messiaaseen. Ja miksi hän kutsuu häntä "suureksi vuoreksi?". Koska hän on suurempi kuin patriarkat, niinkuin on sanottu: "Palvelijani tulee olemaan suuri, ja korkealle korotettu, ja ylenmäärin ylevä." Hän tulee olemaan korkeampi kuin Aabraham, joka sanoi: "Minä nostan käteni Herran puoleen."( I Mooses 14:22), korotettu korkeammalle Moosesta, jolle sanottiin "Kanna sitä sylissäsi" ( IV Mooses 11:22), ylevämpi kuin palvelevat enkelit, joista on kirjoitettu "Ja niiden kehät olivat korkeat ja peljättävät" (Hesekiel 1:18). Ja kenestä hän polveutuu? Daavidista.

Nämä muutamat muinaiset tulkinnat antavat ymmärtää, että luku puhuu karsivästä ja korotetusta Messiaasta.

Rashi (rabbi Shlomo Itzchaki, 1040–1105) ja muutamat myöhemmät rabbit tosin tulkitsevat tämän luvun niin, että se puhuisi Israelista. He tiesivät, että vanhemmat tulkinnat viittaavat Messiaaseen. Rashi eli aikana, jolloin harjoitettiin rappeutunutta, keskiaikaista kristillisyyttä. Hän halusi suojella juutalaisia, niin etteivät he hyväksyisi sellaista uskoa, ja vaikka hänen tarkoituksensa oli vilpitön, muut huomattavat juutalaiset rabbit ja johtajat huomasivat epäjohdonmukaisuuksia Rashin tulkinnassa. He esittivät kolminkertaisen vastaväitteen hänen innovaatiotaan vastaan. Ensimmäiseksi he näyttivät muinaisten mielipiteiden yksimielisyyden. Toiseksi he toivat esille tekstin yksikkömuodon. Kolmanneksi he muistuttivat jakeesta kahdeksan. Tämä jae tuottaa ylitsepääsemättömän vaikeuden niille jotka tulkitsevat luvun viittavaan Israeliin. Jae 8 sanoo:

Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

Temmattiinko juutalaiset, Jumala varjelkoon, koskaan elävien maasta? Ei! Jeremia 31:35–37, Jumala lupaa, että me pysymme ainiaan. Olemme ylpeitä, että Am Yisrael chai – "Jumalan kansa elää". Samoin on mahdotonta sanoa, että Israel kärsi "minun kansani", joka selvästi tarkoittaa Jesajan kansaa, rikkomusten tähden. Ei kaiketi Jesajan kansa ole pakanat, vaan juutalaiset.

Moshe Kohen, 1400 luvulla Espanjassa elänyt rabbi, selittää tätä kohtaa:

Kommentaattorit selittvät, että tämä tekstin kohta puhuu Israelin pakkosiirtolaisuudesta, vaikkakin läpi tekstin käytetään yksikkömuotoa. Toiset ovat olettaneet sen tarkoittavan nykyisessä maailmassa eläviä vanhurskaita, jotka ovat muserrettuja ja sorrettuja nyt… mutta nämä myös, samasta syystä, muuttamalla yksikkö- ja monikkomuotoja, vääristävät jakeet vastoin niiden luonnollista merkitystä. Ja sitten minusta vaikutti siltä… hyljäten meidän Opettajiemme tiedon, ja taipuneet "oman itsepäisen sydämensä mukaan" ja oman mielipiteensä mukaan. Olen tyytyväinen tulkintaani, joka on yhtäpitävä Rabbiemme opetuksen kanssa, että se puhuu kuningas–Messiaasta.

Samasta syystä, Safedin rabbi, Moshe Alsheikh, 1700-luvun loppupuolella, tuo esille tämän faktan, sanoessaan:

Saanen huomauttaa, että rabbimme yksiäänisesti hyväksyivät ja vahvistivat mielipiteen, että profeetta puhuu tässä kuningas Messiaasta.

Juutalainen kasvattaja, Herz Homberg (1749–1841) osui naulan kantaan sanoessaan:

Rashin ja Ibn Ezran mukaan se viittaa Israeliin heidän pakkosiirtolaisuutensa loppuvaiheessa. Mutta jos näin on, mitä mahtaa tarkoittaa tekstin tämä osa: " Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden"? Kuka oli haavoitettu? ”Ketkä ovat rikkomusten tekijöitä? Kuka kantoi meidän sairautemme ja sälytti päällensä kipumme ? Tosiasia on, että tämä viittaa kuningas–Messiaaseen.

Yhdeksännellä vuosisadalla, Eliezer Ha-Kalir, yksi suurimmista juutalaisista runoiloilijoistamme kertoi tämän luvun loppusoinnullisen ja metrisen runon muodossa. Se lausutaan Yom Kippurin (suuri sovituspäivä) Kether-rukouksessa:

Messias, meidän vanhurskautemme, on kääntynyt pois meistä, olemme kauhun vallassa ja eikä ole ketään, joka vanhurskauttaisi meidät. Meidän pahat tekomme ja rikkomustemme taakan Hän kantoi, sillä Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Hän kantaa syntimme hartioillaan, niin että me voisimme löytää anteeksiantamuksen pahain tekojemme tähden ja Hänen haavoissaan me olemme parannetut. Oi iankaikkinen, aika on tullut tehdä uusi luomus: tuo Hänet taivaan kaarelta, vedä Hänet esiin Seiriltä, niin että Hän antaisi meidän kuulla äänensä Libanonilta, toisen kerran Yinnonin

kädellä.

Profeetta Jesajan sanat ovat toivon sanoja. Meillä on loistava tulevaisuus ja ylenpalttinen nykyisyys, jos sovellamme itseemme pelastuksen, jonka on tehnyt mahdolliseksi Ainoa, joka "oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden."

Menu

Etusivullep

Mihin Uskomme

Miksi uskomme, että Juutalainen tarvitsee Messiaan

Mitä teemme

Rabbien dilemma